Manna&Mela

Synkkiä uutisia. Esiylläksemme eli manna on vaarassa. Lauri on vahingoittunut. Voi olla ettemme saa nauttia tämän pelileijonan seurasta tulevana viikonloppuna. Se tuo mieleen synkkiä ajatuksia. Se musertaa voimallaan, painaa meidät allensa ja murskaa. Se ei voi olla totta. Kyseessä on kuitenkin esiylläs. Se olisi liian synkkää ollakseen totta. Tähän väliin tuon esiin sanat jotka sanoin vuosi sitten ennen mannaa kun laurin mukaantulo oli silloinkin epävarmaa: "mä oisin valellu itseni ja turbot tulenaralla nesteellä syössy meidät tuleen ja kiitäny tunteella itämeren syliin jos sä et ois tullu'', ''jumalalle kiitos että sä oot pelilaivassa''. Toivottavasti saan käyttää tänäkin vuonna näitä aikamuotoja sillä Manna ilman lauria on kuin vuosi ilman Yllästä. Jumalan siunausta siis ja eikun eteenpäin sillä otsolle on aika sanoa onnittelut, alkoihan miehen peliura juuri tasan vuosi sitten mannassa. Ja vielä asiasta toiseen. Tänään koulusta päästyäni mietin taas sitä synkkyyttä jonka lompakkoni minulle loi: 0 euroa on masentava asia. Katseeni kiinnittyi kuitenkin edessäni siintäneeseen henkilöön, kuolevan pelikulttuurimme pelastajaan, vapahtajaan, uskomattomaan pelisieluun, jumalaan, Karjamelaan. Tiesin heti mitä kysyä; pelaamaan menossa? Mela tähän: "no itseasiassa, voisha sitä vähän" Tuotapikaa olimme Otolla ja näin kuinka sininen seteli tunki ulos automaatista. Siitä sitten tepsalle rahat vaihtoon ja paalua koneeseen. Tepsa ei oikein ollut annolla ja olimme jo poistumassa kotihin päin, kunnes huomasimme kuinka ikävästi kävikään, Karjan bussi kiiti jo hurjaa vauhtia kohti Palojoen kaunista maalaismaisemaa. Sen oli kohtalo joka johdatteli meidät ärrälle. Potti ei ollut ihan perinteisimmässä tahmassa ja Melan täytyikin todeta että rahaa on enään bussilippuun. Joten maanantainen peli-ilottelu oli päätöksessä ja suuntasimme ajatukset tulevaisuuteen. Kunnianosoitus vielä melalle. Harvassa ovat nimittäin ne miehet jotka tyytyvät tälläisen jälkeen sanomaan; se on vaan rahaa.