Sieluni

Ymmärtäväisyys? Se on todettavissa oleva asia, silti muuttuvat asiat ovat lähes aina vaikeita. Itsellenikin nämä muutokset tuovat haikeutta ilmaan, mutta tunnen sielussani tarvitsevani jotain mikä minun pieneltä elämältäni puuttuu. Tunnen luissani, että olen tullut johonkin pisteeseen, johonkin paikkaan missä suureen historiaan sekoittuu uusia aineksia. Silti tunnen edelleen sielussani, todellisessa, ikuisessa minässäni, sen kulttuurin, sen palon, jonka olenkaan saanut vuosien varrella monien viikkojen aikana kokea – ja se tunne, se sieluuni kiinni tarrautunut osa, jota ei repimällä irti saa, ei koskaan sammu, ei koskaan. Näen edessäni tunnelin, tunnelin jonka päästä saattaa pilkottaa valoa, se onko siellä valoa riippuu siitä, kuinka saamme yhdistettyä voimavaramme ja tuomaan esille todelliset tunteemme tätä suurta matkaa varten. Pettämistä ei ole ilmassa, ymmärtäväisyys tuo kuitenkin tunteet pintaan, joista on vaikea päästä yli. Se pääsemmekö yli, riippuu todellisista tuntemuksistamme, sielumme syvimmistä kolkista, josta saatamme löytää sen aitouden, joka ei koskaan tule sammumaan, joka ei koskaan tule unohtumaan. Ja näitä itse Jumalaakin suurempia ajatuksia soveltaen saatamme löytää edelleen sen, jota olemme lähteneet sieltä jostain kaukaisen jumalaisesta kolkasta hakemaan, missä meidän rinnallamme ei seiso edes Hän. Kaikki mahdollisuudet on käytettävissämme, kaikki tulee olemaan edelleen mahdollista, koska palava, ilmiömäisissä liekeissä roihuava sielumme tuli ei koskaan sammu, nyt on se aika, todistaa todellinen syvyys ja pitävyys aikoina joina muutokset koettelevat kaikkia meitä sielunveljiä joka puolelta, niin koneen vaoista ja laareista kuin tunteista ja haluista tehdä sitä mihin olemme saattaneet osaltamme syntyä. Minä olen valmis ja odotan tälle retkelle mukaan myös teitä, joiden seurassa kulttuurimme ja yhteiset retkemme ei koskaan kuole!