Mustaa

Aatteet palavat, usko nykyiseen murskaantuu ja pahuus saa vallan. Tuntuu pahalta. Sekunti sekunnilta ahdistus viiltää mieltä kuin ruosteinen ja tylsä saha ja pureutuu muistoihin syövyttäen ne polttaviksi pisaroiksi. Nämä tipat imeytyvät pienimpäänkin aivopoimuun ja saavat päänahan syyhyämään ja käsien repimään hiuksia ja nahkaa. Raajat eivät enää tiedä mitä tehdä, raapiako vai juostako pois. Mikään ei auta. Roihu on jo levinnyt ja imee itseensä niin kaiken elävän kuin kuolleenkin.

Kiirastulen kytiessä henkilö vaipuu horrokseen. Vielä jossain saattaa tulla savun ja kipinän pölläyksiä mutta ne näkyvät vain raajojen sätkimisenä tai irvistyksenä. Ulkomaailma tummenee ja valuu kauas pois. Aistit eivät reagoi ärsykkeisiin ja henkilö on haavoittuva ja alaston kuin syntiin langennut Aatami.

Tuli on laantunut mutta sen jäljet näkyvät. Kaikki on mustaa, väritöntä, rumaa ja haisevaa. Arpeutunut ja arka mieli vetäytyy nuolemaan vielä märkiviä haavojaan. Karhealla ja limaisella kielellä se lipoo haavoista tippuvaa eritettä, viimeisiä aatteita ja oppeja, mutta sylkäisee ne ikuiseen kadotukseen niiden karvauden ja iljakkuuden takia. Hapertuva keho ja heikko mieli kituvat tyhjinä ja avuttomina.


Mustaa on koko maa täynnä
mieli aivan hervoton
mikään ei sitä pois työnnä
kuin ajatus nyt voimaton