Iho palaa. Huudan. Kukaan ei kuule. Sanat hukkuvat tuleen. Avaan silmät, tunnen. Kipu viiltää. Uskon, vielä pelastun. Ajatukset ovat vastaan. Synti tehty on. Pelastus mahdoton. Ritinä, katku sairas. Syke kehon, viestii tuhon. Tappavan voiman, kadotukseen ikuiseen joudan. Viimeiset aatteet mieleeni suljen, vasten naamaa saatanan kuljen. Ovet takanani sulkeutuu. Perillä tuskaa, mustaa. Istun alas, viereen kuoleman. Se kuiskaa, en tahdo kuulla, mutta jos täällä olen pakko minun on kuolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti