Kaksi osaa ei mitään jotakin, joka on ollut ja tulee olemaan yksi, mutta silti nyt se on kaksi, vaikka vain yksi voi olla.

Kerrottakoon, että Alho on täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Mies on P ja A, mutta sekin on katoavaista.

Enpä jaksa kirjoittaa mitään. Tänä synkän kirkkaana päivänä vakaa mieleni ei pysty tuottamaan mitään kirjoituskelpoista. Se on tietyllä tavalla huolestuttavaa.

Jouluun on muuten päivää 42 päivää.

Joku hakkaa vasaralla seinää. Yrittää korjata elämäänsä. Ei se kuitenkaan onnistu. Nyt se lopettikin. Ehdin jo melkein hermostua, mutta onneksi en kuitenkaan, sillä jos, niin silloin kyllä, mutta nyt ei, kun en.

Monenlaisia muistilappuja - erivärejäkin oikein.

Kumilanka meni katki. Periaatteessa se on surullinen asia, mutta toisaalta, voin kyllä elää sen kanssa. Tuossa se nyt lepää kituvana. Ihan mukava ystävä se silti on. Tuskin enää tulee ehjäksi.

Kesä on muuten sana, joka tarkoittaa tiettyä aikaväliä vuodesta - yleensä sitä lämmintä aikaa.

Kopisevat askeleet kaikuvat metallisella soinnilla ympäri kylmää eteistä. Kynttilätkin sammuvat. On pimeää.

Kello menee eteenpäin.

Nyt näyttää siltä, että Obama voittaa. Kyllä se minulle kelpaa.

Taisinkin kirjoittaa. Ei ollut tarkoitus. Älä lue.

Olisiko tuo käsky pitänyt laittaa alkuun??? Jaa-a?

Se on elämää.