Siis niin ihana teksti Alholta. Nuo sanat, jotka äsken työntyivät mieleeni Alhon muistelmien muodossa, saivat minut viimeistään tajuamaan, että olen käynyt todella syvällä miettiessäni Manna08:n väliin jättämistä. Värisyttää oikein. Miten saatoinkaan? Mieleni on liikkunut pahuuden saastuttamilla vesillä. Tässä on jotain. Mutta onneksi olen tullut järkiini. En voi jättää esi-Yllästä. En voi jättää rakkainta harrastustani. En voi jättää parhaita ystäviäni, sillä ilman näitä kaikkia, en olisi mitään. Ne ovat minä ja minä olen ne. Olemme yhtä ja edessämme on hetkiä, joita koetaan vain kerran elämässä - jos edes silloinkaan.
Minulla oli kuitenkin syyt epäröidä Mannaan lähtöä. En nimittäin ole terve, enkä tule terve olemaankaan. En ehkä laisinkaan tai ainakaan lähiaikoina. Urheilu ei suju. Hengitys ei kulje ja sydän meinaa pettää alta. Nyt en kuitenkaan voi asialle mitään. Se on elämää. Terveyden voi aina saada takaisin, mutta pelaamaan pääse vain kerran. Ei siis kannata miettiä tulevaisuutta, vaan elää tässä hetkessä ja nauttia siitä. Kohta on Ylläs.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti