Sumua, masennusta, peliä. Sitä oli esiYlläs. Nyt se on ohi. Tämänhetkisessä tilassa emme kuitenkaan voi olla täysin varmoja siitä mitä tarkoitamme noilla sanoilla. Onko se ohi? Mihin polku meidät seuraavaksi johdattaa? Mikä on kaiken tämän käsittelemämme ja kokemamme pahan tarkoitus? Miksi asiat ovat niin kuin ne ovat? On aika selventää. Uskon että olemme tulleet tietynlaiseen pisteeseen. Olemme kuin huoneessa jossa emme näe ovea. Saattaa olla että ovi on ehkä piilossa. Emme vain pysty näkemään sitä tällä hetkellä. Se ei vain heijastu silmiimme. Me pelasimme laivalla. Me pelasimme suoraan sanotusti aivan vitun sairaalla tavalla. Aikaisemmin nautimme voitoista. Kun raha ei ollut enää tärkeää, pelasimme tunteesta. Tuon tunteen liekki kuitenkin sammui kuluneen viikonlopun aikana. Tai ainakin osittain. Se on jäässä. Mutta pelottavin kysymys onkin, sulattaako Ylläs sen? Jos ei, olemme muuttuneet. Toivon ettemme ole mutta olen voimaton tunteiden edessä.
Muistojen kirjoon sen sijaan jää Summasen Hold It rupeama. Eetu voitti paljon, tuplasi upeasti ja mikä hienointa, kone sammui Eetun lypsettyä sen tyhjäksi. Se oli elämää sitä elämää jota kaipaan. Sitä elämää mitä Ylläs tuo. Pidetään lippu korkealla. MePelataan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti