Täpinää

into virtaa
kudon elämäni pisintä pirtaa
aika kuluu hiljaa
on kuin katselisi katoavaa Siljaa
kohta alkaa paukkua
nyt vielä pakataan laukkua
se on nyt
harmi jos et ite päässyt
muistoissa elää Janne
ahdistus kiristää päätämme kuin kireä vanne
mutta ei se haittaa
koitetaan nyt vain jalkaa toisen eteen laittaa

Kyllä!

Ylläs is 100% complete. Aaaaaah. Ihanaa. MePelataan.

Tunnit viimeiset, bussi kaartaa renkaat vinkuen,
eteen meidän poloisten. Kaikki nousee autoon jumalan,
aloitamme matkan taakse manalan. Saavumme sinne,
taakse seutujen jumalaisten. On aika alkaa elämän.

muutama tunti

12h, ei paha. Se on muuten lähellä. Y08

Täydellistä

Kaikki on yhtä, ei enempää, ei vähempää
silmistä poistakaamme hyhmä, se vääristää, se käyristää
Olkaamme siis yhtä

Kohta olemme uuden alussa
aamulla heräämme Ylläksen bussissa
Kuitenki samat perinteet säilyy
tutut ajatukset mielessä väijyy
rullat ja kortit päässä häilyy
Turvallista, rauhoittavaa, vain hullu tältä välttyy

Uuteen unelmaan uskokaamme
todeksi toiveet toteuttakaamme
yhdeksi yhteen yhtykäämme
tähän täydellisyyteen tähdätkäämme

1+1=2

päiviä kaksi

ne kolmannen irti saksi

sielumme siel jo on

ja mieli, oih, niin vaivaton

maltan tuskin

seinänkin mureniksi puskin

sydäntä polttaa himo

mielessä soi vain rautiaisen timo

koittaa kohta viimeinen päivän taivaan

kun astumme me siihen Tuomen laivaan

----------4----------

Neljä on meitä, ai keitä?
Vittupäitä, perkeleitä.
Jokin meitä yhdistää,
Ray sen meille selventää.
Peli virtaa suonissamme,
vaik aina sitä myönnä emme.
Neljä, neljä perkelettä.

Käsi

siitä viis

aivan kohta siis

kohta siellä

tuolla tuntemattomalla tiellä

kohtalo nyt meitä ohjaa

me viistämme joen limaista pohjaa

sormia kädessä on viisi

kortteja kädessä on viisi

päiviä kädessä on viisi

Kuusi päivää Ylläkseen
Kuusi pitkää päivää Ylläkseen
Kuusi kutkuttavan pitkää päivää Ylläkseen
Kuusi kiihottavan kutkuttavan pitkää päivää Ylläkseen
Kuusi kiiltävän kutkuttavan kiihottavan pitkää päivää Ylläkseen

Kuusi kieppiä

On niitä ihana miettiä

Kaikkia

Kohta on se hetki

7 päivää 7 tunturia

Se koskettaa, ajatuskin mut kosteeks saa.
Tunturin tuiske, melan mäiske.
Kuin tiainen lentää vaan, Ylläkseltä kaiken saan.
Mieli täyttyy asioista, luonnottomista sairaista.
Itsemme vauhtiin piiskaamme, mielissämme mäiskäämme.
Mieli vapaa, ylläs sen meille takaa.
Tuntureita seitsemän, ei päiviä yhtään enemmän.

Ilman syytä

Olin surullinen. Talsin halki taantuman tantereiden. Aivan turhaa.

Olen kauhea. Valitan turhasta. Minulla on kaikkea ja silti kaipaan koko ajan lisää. Itsesääli ja onni ovat minulle kuin yhtä köyttä - molemmat huumeita. Täytyy ryhdistäytyä, sillä muuten mieleni valahtaa mustuuksien maille. Sen olen kokenut, mutta sitä toiste en enää koe. Värillisessä maailmassa kaikki on kauniimpaa. Värillisessä maailmassa on onnea ja rakkautta. Värillinen maailma on parasta, mitä ihmisolento voi saavuttaa. Minä näen, kuulen, maistan, haistan ja tunnen - olen elossa.

Vaahteran vankka juuri

sillä edessään on muuri, varsin suuri

kykene ei kiertämään

siispä täytyy ruveta sen pintaa hiertämään

sille tielle ei loppua näy

vaan silti tuo sisu eteenpäin käy

viel määränpäänkin kohtaa

kunhan mieltänsä oikein johtaa

ei ole onnea, ilman tuskaa

ei talvea, ilman ruskaa

Valuma

Ihanaa on elämä juostessa
kuin musiikin kuuntelu maistissa
saa turhat huolet heittää, pahaa oloa peittää

Toimii pää ja jalat
tuntee potin salat
ei voi nyt muuta toivoa, kuin potista suurta voittoa

Mutta mitä nyt
miks juostessa pysähdyt?
- Paha olo suolessa, murskaa se ilon sekunnissa puolessa

Alkaa katse ympärille pälyillä
hyvää paikkaa tähyillä
jonne turhan lastin jättäisi, sammalmättään täyttäisi

Alkaa jo anuksessa tuntua kipua
on jo vaikeampi eteenpäin lipua
jalat ei kohta enää vie, näkyy vieressä vain taloja ja tie

Oravan pää jo ulos pistää
nyt on pakko pinnistää
lihakset jännittyvät, kuitenkin tavarat takaisin työntyvät

Kylmä hiki hipiään hiipii
tunne inhoittava mieltä riipii:
kotiin on liian pitkä matka, en sinne asti jaksa

Äkkiä se taas alkaa
nyt suurella voimalla pauhaa
lannistut, alistut, kippuraan samaan aikaan kallistut

Hnn, ooh
Mikä tunne, mikä helpotus

Synnytys onnistui heleästi
lapsi voi hyvin ja potkii pehmeästi
reittä pitkin se valuu lämpimänä, pötkönä kelmeänä

Paluu todellisuuteen on kylmä
muistuu mieleen jo nenän suuri syylä
osa itseä on karannut pois, sen kanssa elämä parempi ois

Kuuletko minua?

Olkoon voimat nyt suotuisia

Olkoon meitä kuljettavat tuulet vuotuisia

haluamme jatkaa

tätä meidän yhteistä matkaa

maailmassa on monta

asiaa aivan mahdotonta

mutta josko nyt olisi aika

kumota mahdottomuuden taika

meidän toiveiltamme pohja puuttuu

sitä pikkuruista todennäköisyyttä miettiessä ihan suuttuu

vaan olemassa olen minäkin

ja niin taidat olla sinäkin

joten ihmeitä tässä maailmassa on

siinä on se kannustin verraton

Ohjelmaa

1. Kauden lopetus
2. Ylläksen avaus
3. Kauden aloitus
4. HISUkauden avaus ja latusuunnistuksen muistojuhla
5. Pikkujoulut
6. Ylläksen lopetus
7. Yleinen surullisuus

Olisiko se tässä?

Ainiin, ne harjoittelutkin. PRKL.

1. Juoninkaupalle ja takasin juoksua.
2. Ylläksen seudun kaikki potit läpi - juosten.
3. Erämaaelämys luonnon helmassa - temmeltäen
4. Revontulien ihailua homoilun merkeissä
5. HIIHTO!
6. Jotain tosi tyhmää
7. Halki suomen pelaillen

Kohta on Ylläs. Kaava on muuttunut. Elämät muuttuvat, ihmiset eivät.

Sshh

Et ymmärrä
Olet raisu, minä vain vaisu. En ymmärrä
Tahdot hakata, elämän uudestaan muokata. En ymmärrä
Haluat minut mukaan, ei kelpaa muu kukaan. En ymmärrä
Sinäkään et ymmärrä, olemme ylt'ympäri ymmällä
Molemmat surullisia, ilman ulkopuolisia

Sshh. Rauha
Ota käteesi silkkinen nauha. Purista, älä itseäsi kurista
Se on turhaa murhaa, kuin hakkaisi halpaa huoraa
Lämmitä itsellesi puinen sauna. Pudista, pölyt hiuksistasi tukista

Ymmärrät, kumarrat, alistut. Opeistani valistut
Kohti kaukaisuutta kallistut, kunnes taas valpastut
Et ymmärrä

Sekavaa, sekavaa, pohjalla tuonelan ojan.

Elämä tämä täyttää piinaa, vaihtoehtona meillä, juoda viinaa.
Jokin meitä riivaa, pitää otteessaan. Mielen turruttaa, ruumiin tuhoaa.
Mikä tähän tepsii, jos tepsii mikään. Jotain täytyy tehdä, mielemme kuvat pestä.
Sillä tällä tahdilla ei tätä kukaan kestä. Kuolema, läsnä jokapäivä, elämässä meidän.
Ylläs, viimeinen viikko meidän. Selvitä on pakko siitä, sillä tulevaisuus meidän vielä eessä siintää.
Tapahtua voi mitä vain, ruumis jäätyy pakkaseen, lumi hautaa sen. Kaikki unohtuu, kun totuus meille paljastuu. Olemme vain ihmisiä. Luonto määrää lopulta kaiken. Kuka kuolee, missä ja milloin. Olemme kuin hehkulamppuja, joku kuolee räjähtäen, toinen vain sammuu, toinen ei enää syty kun painat katkaisijaa. Yksinkertaista ja turhauttavaa.

Maista remmiä, veri se lentää pitkin seiniä.
Sinun veri, minun veri sekoittuu kun meitä piiskaan.
Tavoitteena kyllä sinut tappaa. Silmät ummessa vain hakkaan.

Alkoholi ( alhokoli) on ihme asia. Tuo taikaneste kummallinen. Luonteemme täysin muuttaa, pään ja maksan hajottaa. Ihmisen apinaksi muuttaa. Ylläksen taikaa, mökissä huuto raikaa, hiki ja veri lentää, joku pullon kovaa pöytään paiskaa. Helvetti.

Ylläkseen on ENÄÄN 12 päivää jumalauta! Verta ja lihaa! Vittu mepelataan! Ja jotain muuta kans!

Ruumiin pilkon, silvon.
Murskaan, vihaan, väkivalloin puran tunnot.
Räjähdän, repeän, viillän, eritän.
Heilun, huudan, hukun tuskaan.
Mustaan vie tie.
Pimeä on se tie, paluuta tuskin lie.
arrrgh.

Paskan paskaa vittu saatana

Minulla on paljon sanottavaa. Ensinnäkin ylläs on ihan vitun lähellä. Toiseksi olimme tulossa seuran päättäjäisistä kun Eetu heitti ilmoille villin ajatuksen: Pelattaisko vähän tos kylällä. Totta vitussa. Otsokin lähti mukaan. Ja sitten pelattiin, ja kuten turhan usein, hävittiin. Saatanan siwa. Ensin summa paukuttaa kasin, sitten alho paukuttaa kasin, sitten otso paukuttaa kasin. Ja ei vittu mitään. Meni mm. 2 kertaa kasin tuplaus väärin kerran ysi kerran kuus ja vähän usemapi kerta jotain pienempää. Kaikkia vitutti ja olo oli ihan huipussaan. Tietysti kävi vielä niin että kun otso ja minä hävittiin ihan vitusti niin summanen voitti vielä ihan helvetisti. Sen jälkeen mentiin summaselle miettimään elämää, ja örisemään black metallin tahdissa. Onneks kohta on ylläs vittu!

Aina kaikki ei mene niinkuin pitäisi

kaskas
rastas
lauloi oksalla huteralla
riks
raks
oksa poikki

PUDOTUS

KUOLEMA

Tunnelma

Olen kuin tyhjä säkki
haiseva koinen täkki
on alkanut rääkki

Elämä pahalta näyttää
pääni kieron se täyttää
rumaa ruumistani hyväksi käyttää

Musiikki soi
hyvää mieltä se toi
pelit pahaa mieltä loi

Vittu

Viimeinen päivä taivaan
kun nousemme tuonelan laivaan
siellä vain paholaista naidaan

Kuolema aivoja syö
ilkeys maailman nivusiin lyö
on aloitettava taas alusta työ

Raha, paha, iso maha, kuolema

joskuskohtasilloinaina

pakahdun
repeän
tunnen olon kepeän
halkean
näen silmissäni enkelin valkean
sokaiseva onni loistaa
se mieleni synkimmät ajatukset poistaa
tiedän nyt suunnan
sinne voimieni tien nyt muunnan
kuka antaisi aikaa
kokea tätä humaavaa taikaa

hengissä

Minä mäiskin palikkaa
lyön kuin hakkuupölkyllä lepäävää palikkaa
metalli sukeltaa syvyyksiin aukon
minä orgasmin partaalla henkeäni haukon
eteeni vyöryy hedelmäsalaattia
se on kuin katsoisi räjähtävää kranaattia
potti on edessäni sulaa vahaa
tappiot ei tee minulle edes pahaa
olen turtunut tahtiin hurjaan
minun on tyytyminen tulokseen kurjaan
Potti on jumalan roolissa
aivan sama oletko selvänä vai boolissa

hakkaan syön elän juon kuolen synnyn
juurille palaan vaellan hamaan
ilta jos toinen
aamu ehkä viimeinen
ylläs on täällä
muu on tuolla

Päätös x2

Räjähdys. Tuli polttaa kaiken.
Liekit nuolee, tänään kaikki kuolee.
Päivä suuri, ihmismuuri liian suuri.
Kova hoppu, tänään se tulee, maailmanloppu.
Pala historiaa, maapallo linnunradalta katoaa.

-----------------------------------------

Hyvästi maailma kurja, poistumiskeinona itsemurha.
Itseäni turhaan nyljen, parempi on jatkeena köyden.
Tunne jokin katoaa kun jalkojen alta tuoli lakoaa.
Jos oisin vanhaan tyytynyt, varmasti kovin pettynyt.

gvbhvjkbedrbhoaniernba43tpog3mb3

one for one, one for all

kyl tää tästä. me eletään. tulevaisuus olkoon menneisyyttä kauniimpi!'

multasekookohtapääsekoopäääsekoopääpääpääääää

Se löytyy

Kuusitoista vuotta olen elänyt, kokenut tuskaa, pelännyt
Kuusitoista päivä on enää siihen, taivaalliseen rauhaan, aikaan heräämisen
Ne päivät vierivät ohi, liikkuvat vinhaan, kuin Alkon ovi
Jokainen niistä kuvastaa, kertoo elämästä, totuutta vain lavastaa
Äkäslompolon kylmästä kylästä, vierestä kinosten, löytää sen voi työstä
Totuus löytyy ladun varresta, pakan vierestä, Ylläksen talvesta

08

Ken johdattaisi meitä
halki ylläksen, oikeita teitä
mistä repisimme onnen
juurillemme uuden ponnen
meillä on vain muistot
nuo hiljalleen murtuvat joen suistot
tulevaisuutemme on epävarma
mutta meidät pelastaa menneiden hyvä karma
tartumme tapioon
emme luota vielä haudankaivajan lapioon
hetket seitsemän tunturin palossa
paistattelemme uuden ajan valossa
jo versoaa elämämme uusi
vaan vieressä on vielä se sama vanha kuusi
meidän ajatuksemme tuskin muuttu
vaikka porukastamme muutama sielu puuttuu
meidän kaivossamme asuu hyvyys
ja hämmästyksen saa aikaan vain sen syvyys
kestämme kuin rautakanki
vaikka tulevaisuutemme on koskematon hanki

kohta on muuten Ylläs

Neljäs muskettisoturi

Ah, päiväni pelastit, sinä suuri sanaseppo
se, minkä kirjoitit, sopi kuin morsiusmekko

Vaikka oli sanomasi tumma
laukkasi se kuin tulinen humma
on nyt hyvä mieli mulla

Nauroin kuin salillinen yleisöä
vaikka runo muistutti mörköä
et osaa raapustaa mitään hölmöä

Kiitos siis Alholle, Lauria unohtamatta
jotkut menee tahkolle, me Ylläkselle
melkein pelaamatta

Alexandre Dumas loi kolme muskettisoturia kirjansa 1800-luvulla. Se on muuten ihan levoton tiiliskivi ja alkoi lopussa jo toistamaan itseään. Sen nimi on kuitenkin harhaanjohtava. Oikeasti muskettisotureja oli neljä, sillä kirja kertoo erään kokelaan tarinan hänen valmistumisestansa tuohon jaloon toimeen. Siinä sivussa hän tutustuu noihin kolmeen vallattomaan veijariin ja on lopussa yksi heistä, ellei se kaikkein urhein ja taitavin.

Kolmen muskettisoturin tarinasta kaikki tietävät seuraavan,"Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". Ilman muita olisi siis vaikea elää, pitää kuulua johonkin ryhmään. Kuuluakseen ryhmään pitää olla valmis uhrautumaan yhteisen hyvän puolesta, muuten ei kauan ota osaa porukan rientoihin, mitä ne sitten ovatkin. Menettäessään jonkun jäsenestään ryhmän kudokset halkeilevat ja saattavat revetä rumastikin purskauttaen limat ulos. Silloin se alkaa uudistua.

Olemme nyt menettäneet yhden pelisielun, kaikki tietävät kenet. Se arpi ei ole onneksi pääsyt kasvamaan isoksi. Edessämme on nyt kuitenkin uusi ja elintärkeä haaste: Saada yksi suurimmista jumalistamme, Eetu "Pussi", "Summa", holditin kauhu ja paljon muuta, pysymään tietoisuudessa ja estettävä häntä vajoamasta alas maalliseen ja synkkyyteen. Se on vain hänelle itselleen parasta.

Kolme on yksi täydellisyyden luvuista. Neljä on parempi, silloin voi olla turvallisin mielin, sillä jos joku sattuu jäämään pois, on vielä kolme jäljellä. Muskettisoturejakin oli loppujen lopuksi neljä: Porthos, Aramis, Athos ja D'Artagnan. Meitä, jumalia, on myöskin neljä: Lauri, Ville, Otso ja Eetu. Pitäkäämme siis yhtä niinkuin nuo kollegamme kaksi sataa vuotta sitten ja yllämme vähintäänkin yhtä suuriin urotekoihin ja arvostukseen omassa ajassamme.

Isä, poika ja pyhät kortit

Ennen kuin aloitan, tahdon kiittää edellisen tekstin johdosta Lauria. Ihana ja tunteellinen teksti. Lukukokemukseni päättyi lähes kyyneliin. Sielusi liekki palaa entistä voimakkaampana!

Olen suorastaan yllättynyt kun katson päivämäärää. 11.11. Ylläksen alkamispäivämäärä on 29.11. Ylläkseen on siis enää vaivattomat 17 päivää. Se on hyvin vähän. Se saa minut tuntemaan sellaista paloa ja tunnetta rinnassa, johon vain harva asia pystyy. Mutta elämä on myös kolhinut meitä. Eräs ajanjakso on päättynyt. Mainitsen nimen joka koskee kyseistä asiaa. Janne. Janne "korpi" "nalle" "vuh-vuh" Lähdekorpi. Janne ei tule Ylläkselle. Se viiltää, raastaa, katkoo ja paiskoo sielujamme. Emme enää kuule sitä heleää, riemukasta naurua josta ennen saimme nauttia. Mieleni tekee itkeä. Se on niin väärin. Yhden jumalan tuli on taas sammunut. Se koskettaa meitä jokaista. Janne oli iso osa yhteisöämme. Kuten Lauri jo asian ilmaisi hieman toiselta kantilta, vain rippeet ovat jäljellä. Saatan kuulostaa hieman itsekkäältä kun totean että vain minä yksin olen kokemassa kolmannen peli-Ylläksen koko viikon ajan tuossa taikaisessa mökissä. Ensimmäisenä vuonna mukana ei ollut Lauria, Otsoa, nyt kolmantena vuonna Jannea, Eetua. Äskön kohdassa johon kirjoitin kolmantena, kirjoitin siihen aluksi automaattisesti viimeisenä vuonna. Toivottavasti se ei pidä paikkaansa. Toivonkin, että ensi vuonna palaamme entistä raskaammin aseistettuna ja entistä kiihkeämpinä Yllästtä kohtaan. Menneisyys on unohdettava ja keskityttävä tulevaisuuteen. Ylläs-08 ei ole välttämättä samanlainen kuin kaksi edeltäjäänsä mutta yksi asia yhdistää jokatapauksessa kaikkia, mepelataan.

3 muskettisoturia

Ratsastamme usvan ja pimeyden vallitsemilla, monille, ellei jopa kaikille, tuntemattomilla mailla. Piiskaamme huohottavien tammojemme kylkiä. Iskemme viiltävän terävät kannuksemme tuon noiden valtaisien lihamöykkyjen kylkiin. Niiden silmistä valuu vihan ja surun sekaiset kyyneleet, jotka kyljen tietämillä sekoittuvat vuolaana virtaavaan vereen. Olemme matkalla.

Meitä on kolme. Vain me voimme pitää syntyperämme pystyssä. Kaikki on nyt 52 kortin varassa. Tuleeko kruuna? Tuleeko klaava? Kaikki on meidän käsissä.

Voimmeko pelastaa kaiken? Ei kaikki vain voi valua alas Tuonelaan. Me emme luovuta. Nyt on tullut aika kerätä viimeisten voimiemme viimeisetkin rippeet, jotka jossain äärettömyyttä hipovan kylmyyden täyttämän tilan kaukaisimmissa nurkissa pakoilevat todellisuutta. Niihin meidän täytyy nyt tarttua. Ne ovat se tie ulos tämän syöksykierteen pahimmasta puristuksesta. Ne ovat meidän avain tulevaisuuteen ja onneen. ME tarvitsemme niitä.

Johdattakkoon muistot meidät jälleen tuonne ikuisen lähteen rannalle, sillä meidän, viimeisten mohikaanien, huulet huutavat jo tuon kostean virran viileää suudelmaa.

''Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta''

Kirkonpoltto

Syysilta kylmä, työnä, jotain polttaa tänä yönä.
Mieli sairas. Ihminen, peto, tavoitteena tuhoteko.
Ilma nuiva, paanukatto sopivan kuiva.
Kuin lapsi jälleen. Neste, tulenarka, roiskuu ympäriinsä.
Näen sen, katon nesteestä tummuneen.
Tikku raapii pintaa, teolla tällä ei ole hintaa.
Humahdus kova, näky oikein soma.
Kauemmas lämmöstä kuljen, loisteessa liekkipurjeen.
Hurja on työ, tänään tullut on minun yö.

Tulipahan kerrankin käytettyä uskonnon tunnilla aika jotenkin kehittävästi.
Ylläkseen on enää tasan 20 päivää perkele!

Mahdotonta

Teen mitä vain
kaikki pois virtaa
tämän palkaksi sain
kun rikoin pintaa

Seilaamme ajan joessa
rämmimme suossa tapahtumien
nenät silmät noessa
on kaikkien ihmisien

Yritämme toisemme voittaa
olla kaikkein paras
toki saa koittaa
vaikka olisi marras

Tahdomme löytää tiemme
oikeaan oveen kolkuttaa
sisään sitten viemme
itsemme ilman jakkaraa

Yritämme sinne istua
kanssa toimeen tulla
alkavat muut tirskua
kun ei paikkaa mulla

Suhteemme rupeavat sekoittua
entropia tekee tekojaan
tulevaisuus alkaa sameutua
noudattaa omia lakejaan

Muutos

Tuskaa, lihaa, kuollutta vihaa.
En usko mihinkään. Murskaan kaiken, entisen.
Muovaan, uutta, oman pään mukaan. Kaiken vanhan, poissuljen.
Uhkaan, raiskaan, toteutan. Puran kaiken entisen.
Lietson, vannon, luon. Uudet rajat esiin tuon. Kaikki vanha. Turhaa.
Murhaa itseään vastaan. Kiima, sitä kohtaan, jota johtaa aion, kertoo paljon.
Yhä syvemmälle vien, itseltäni tuhoan tien.
Mutta tiedän, korjaan palkinnon, ajan pitkän jälkeen, aika minun tullut on.

Viimeinen

Valo kärsii
Se vääntelehtii
Tuskassa parkuu
Punertaa taivaan
Se katoaa

Pimeys elää
Se ilkkuen välttelee kesää

Kylmyys viiltää
vain kuolema edessä siintää

Vielä sydän pumppaa verta
vaan sekin vaimenee joka ainut kerta

Toivo on poissa
Ilo rämpii pohjattomissa soissa

Maailma on kuollut
Se on ranteeseensa puukolla vuollut

Hän on ainut
Oman yksinäisen sielunsa nainut

Valo varisi vallattomasti vallan vaihtuessa vaimeaan vaikerointiin
Syksyn syyksi syydetään sylin synkkyydet

Voimien tasapaino

Olin jo kauan pallotellut mielessäni erästä minuun läheisesti liittyvää asiaa. Kaikki muutkin ovat varmasti kiinnittäneet siihen huomiota ja pelonsekaisin ja hiljaista kunnioitusta tuntien katselleet minua hommissa. Kukaan ei ole vielä sanonut nähneensä vastaava, kun käteni ja suuni toimivat saumattomassa yhteistyössä ja antavat välineelle kyytiä. En itsekään ole huomannut kenenkään muun pystyvän samaan.Kyse on tietenkin syömisestä, pässit, ja tänään sain vihdoin käytännön selkoa miksi pystyn syömään niin helvetisti kerralla hyvällä omallatunnolla ja antaumuksella.

Suoleni on haavoittunut. Sain varmaankin viime viikonlopun partioretkeltä jonkun viheliäisen pöpön, joka pitää päämajaa suolessani ja haittaa sen toimintaa dramaattisesti. No, toivottavasti se menee ohi ja nyt tätä kirjoittaessa tuntuu jo paremmalta. Kumminkin tänään menin illalla lenkille Alhon kanssa, ei olisi kannattunut. Lenkki oli oikea pohjanoteeraus, ei siinä mielessä ettäkö meillä ei olisi ollut hauskaa speksatessa ja verestäessä muistoja kohta koittavasta Ylläksestä, vaan siinä että en pystynyt juoksemaan. Kipu yltyi gargantumaisiin mittoihin jo ennen Villen taloa ja oli lähellä että en jöötannut pihatielle. Siitä sitten lähimpään puskaan ja kohta oli paperit loppu, onneksi sammalta, luonnon omaa emboa, riitti.

Tahdon juosta, kimata yli maiden ja mantujen, kivuta mäkien päälle laskeakseni ne taas alas, kokea onnistumisen elämyksiä ja tuntea hapon kyykyttävän minut. Haluan nähdä maailmaa pyörän satulasta, koluta Parkkimäet ja Kesängin pohjoisrinteen ja löytää rastin toisesna jälkeen metsän siimeksestä. Tämä ei onnistu ilman hyvää ravitsemusta. Nyt joillakin herää kysymys että eikö sitten voisi syödä tasaisemmin. Minä vastaan, no käyhän se niinkin, muta haluan, että nuo Parkkimäet ja Kesängit jäävät jälkipolville kanssa ihmeteltäväksi. Siksi on järkevämpää syödä ruokaa silloin, kun sitä on tarjolla, muuten se menisi roskiin. En oikeen näe mitään syytä heti koulusta kotiin päästyä mennä kaapille ja alkaa popsia jotain, kun juuri äsken sitä oli tarjolla mielin määrin. Ruoka ja kaikki siihen liittyvä muuten haukkaa leijonasosan koko maailman kasvihuonepäästöistä, eli kolmasosan. Aika paljon.

Jos en syö, en voi juosta. Jos en juokse, en voi syödä - yksinkertaista.

Kulta<3

Siellä se siintää, rullat jo silmissäin kiiltää. Tahdon sitä takoa, koskettaa vakoa, tunnelin päässä nähdä valoa. Kasi sisään, sammuu soihdut, hetket, ovat luetut. Antaako tänään? Kruuna, klaava, keppihepo, ei hetken lepoa, pakko on takoa. Hedelmäsalaatti armoton, leikkaa ja liimaa tie kohtaloon, Tupla-Potti meidän jumala on.