Elämme vuorovaikutuksessa koneiden kanssa. Saamme niiltä voimaa kantaa elämän vaikeudet ja kohdata sen haasteet. Niiden välkkyvät valot ja tutun turvalliset äännähtelyt ja kilinät luovat lämmintä henkeä syksyn synkkään loskaisuuteen. Koulussa jaksamme tarmolla ja uutteruudella kun ajattelemme tulevia kohtaamisia mansikoiden, tähtien, jukkien ja ennenkaikkea pottien, jumalien, kanssa.
Manna, se nimikin herättää sormissa kihelmöintiä ja tunnen jo maan keinahtelevan jalkojeni alla. Vain muutaman kerran vuodessa saamme kuulla koneiden ilosanomaa Paffin hengessä, se aika koittaa nyt ensi viikonloppuna. Älköömme tuottako itsellemme pettymystä. Silloin saavat koneetkin kärsiä meidän mukana ja koko homma on pilalla.
Voima aiheuttaa vuorovaikutuksen. Tuo voima on täysin tuntematon, mutta todisteita sen olemassa olosta on. Milläpä selittäisi ne tuhanet ja taas tuhannet pelisielut, jotka päivästä ja vuodesta toiseen kaivavat kuvettaan ja kerääntyvät kauppojen auloihin ja huoltoasemille pelien merkeissä. Me kuulumme tuohon etuoikeutettuun joukkoon, jotka ovat löytäneet peleistä suunnan ja johdatuksen elämään. Kantakaamme siis kunnialla tuo loistava kruunu päämme päällä ja VITTU ME PELATAAN!
Jag känner mig så illa
men det jag kan gilla
Vi är ungdomar i jord
och våra liv är kort
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti