Voimien tasapaino

Olin jo kauan pallotellut mielessäni erästä minuun läheisesti liittyvää asiaa. Kaikki muutkin ovat varmasti kiinnittäneet siihen huomiota ja pelonsekaisin ja hiljaista kunnioitusta tuntien katselleet minua hommissa. Kukaan ei ole vielä sanonut nähneensä vastaava, kun käteni ja suuni toimivat saumattomassa yhteistyössä ja antavat välineelle kyytiä. En itsekään ole huomannut kenenkään muun pystyvän samaan.Kyse on tietenkin syömisestä, pässit, ja tänään sain vihdoin käytännön selkoa miksi pystyn syömään niin helvetisti kerralla hyvällä omallatunnolla ja antaumuksella.

Suoleni on haavoittunut. Sain varmaankin viime viikonlopun partioretkeltä jonkun viheliäisen pöpön, joka pitää päämajaa suolessani ja haittaa sen toimintaa dramaattisesti. No, toivottavasti se menee ohi ja nyt tätä kirjoittaessa tuntuu jo paremmalta. Kumminkin tänään menin illalla lenkille Alhon kanssa, ei olisi kannattunut. Lenkki oli oikea pohjanoteeraus, ei siinä mielessä ettäkö meillä ei olisi ollut hauskaa speksatessa ja verestäessä muistoja kohta koittavasta Ylläksestä, vaan siinä että en pystynyt juoksemaan. Kipu yltyi gargantumaisiin mittoihin jo ennen Villen taloa ja oli lähellä että en jöötannut pihatielle. Siitä sitten lähimpään puskaan ja kohta oli paperit loppu, onneksi sammalta, luonnon omaa emboa, riitti.

Tahdon juosta, kimata yli maiden ja mantujen, kivuta mäkien päälle laskeakseni ne taas alas, kokea onnistumisen elämyksiä ja tuntea hapon kyykyttävän minut. Haluan nähdä maailmaa pyörän satulasta, koluta Parkkimäet ja Kesängin pohjoisrinteen ja löytää rastin toisesna jälkeen metsän siimeksestä. Tämä ei onnistu ilman hyvää ravitsemusta. Nyt joillakin herää kysymys että eikö sitten voisi syödä tasaisemmin. Minä vastaan, no käyhän se niinkin, muta haluan, että nuo Parkkimäet ja Kesängit jäävät jälkipolville kanssa ihmeteltäväksi. Siksi on järkevämpää syödä ruokaa silloin, kun sitä on tarjolla, muuten se menisi roskiin. En oikeen näe mitään syytä heti koulusta kotiin päästyä mennä kaapille ja alkaa popsia jotain, kun juuri äsken sitä oli tarjolla mielin määrin. Ruoka ja kaikki siihen liittyvä muuten haukkaa leijonasosan koko maailman kasvihuonepäästöistä, eli kolmasosan. Aika paljon.

Jos en syö, en voi juosta. Jos en juokse, en voi syödä - yksinkertaista.