3 muskettisoturia

Ratsastamme usvan ja pimeyden vallitsemilla, monille, ellei jopa kaikille, tuntemattomilla mailla. Piiskaamme huohottavien tammojemme kylkiä. Iskemme viiltävän terävät kannuksemme tuon noiden valtaisien lihamöykkyjen kylkiin. Niiden silmistä valuu vihan ja surun sekaiset kyyneleet, jotka kyljen tietämillä sekoittuvat vuolaana virtaavaan vereen. Olemme matkalla.

Meitä on kolme. Vain me voimme pitää syntyperämme pystyssä. Kaikki on nyt 52 kortin varassa. Tuleeko kruuna? Tuleeko klaava? Kaikki on meidän käsissä.

Voimmeko pelastaa kaiken? Ei kaikki vain voi valua alas Tuonelaan. Me emme luovuta. Nyt on tullut aika kerätä viimeisten voimiemme viimeisetkin rippeet, jotka jossain äärettömyyttä hipovan kylmyyden täyttämän tilan kaukaisimmissa nurkissa pakoilevat todellisuutta. Niihin meidän täytyy nyt tarttua. Ne ovat se tie ulos tämän syöksykierteen pahimmasta puristuksesta. Ne ovat meidän avain tulevaisuuteen ja onneen. ME tarvitsemme niitä.

Johdattakkoon muistot meidät jälleen tuonne ikuisen lähteen rannalle, sillä meidän, viimeisten mohikaanien, huulet huutavat jo tuon kostean virran viileää suudelmaa.

''Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta''