Ken johdattaisi meitä
halki ylläksen, oikeita teitä
mistä repisimme onnen
juurillemme uuden ponnen
meillä on vain muistot
nuo hiljalleen murtuvat joen suistot
tulevaisuutemme on epävarma
mutta meidät pelastaa menneiden hyvä karma
tartumme tapioon
emme luota vielä haudankaivajan lapioon
hetket seitsemän tunturin palossa
paistattelemme uuden ajan valossa
jo versoaa elämämme uusi
vaan vieressä on vielä se sama vanha kuusi
meidän ajatuksemme tuskin muuttu
vaikka porukastamme muutama sielu puuttuu
meidän kaivossamme asuu hyvyys
ja hämmästyksen saa aikaan vain sen syvyys
kestämme kuin rautakanki
vaikka tulevaisuutemme on koskematon hanki
kohta on muuten Ylläs
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti