Sekavaa, sekavaa, pohjalla tuonelan ojan.

Elämä tämä täyttää piinaa, vaihtoehtona meillä, juoda viinaa.
Jokin meitä riivaa, pitää otteessaan. Mielen turruttaa, ruumiin tuhoaa.
Mikä tähän tepsii, jos tepsii mikään. Jotain täytyy tehdä, mielemme kuvat pestä.
Sillä tällä tahdilla ei tätä kukaan kestä. Kuolema, läsnä jokapäivä, elämässä meidän.
Ylläs, viimeinen viikko meidän. Selvitä on pakko siitä, sillä tulevaisuus meidän vielä eessä siintää.
Tapahtua voi mitä vain, ruumis jäätyy pakkaseen, lumi hautaa sen. Kaikki unohtuu, kun totuus meille paljastuu. Olemme vain ihmisiä. Luonto määrää lopulta kaiken. Kuka kuolee, missä ja milloin. Olemme kuin hehkulamppuja, joku kuolee räjähtäen, toinen vain sammuu, toinen ei enää syty kun painat katkaisijaa. Yksinkertaista ja turhauttavaa.

Maista remmiä, veri se lentää pitkin seiniä.
Sinun veri, minun veri sekoittuu kun meitä piiskaan.
Tavoitteena kyllä sinut tappaa. Silmät ummessa vain hakkaan.

Alkoholi ( alhokoli) on ihme asia. Tuo taikaneste kummallinen. Luonteemme täysin muuttaa, pään ja maksan hajottaa. Ihmisen apinaksi muuttaa. Ylläksen taikaa, mökissä huuto raikaa, hiki ja veri lentää, joku pullon kovaa pöytään paiskaa. Helvetti.

Ylläkseen on ENÄÄN 12 päivää jumalauta! Verta ja lihaa! Vittu mepelataan! Ja jotain muuta kans!

Ruumiin pilkon, silvon.
Murskaan, vihaan, väkivalloin puran tunnot.
Räjähdän, repeän, viillän, eritän.
Heilun, huudan, hukun tuskaan.
Mustaan vie tie.
Pimeä on se tie, paluuta tuskin lie.
arrrgh.