∞

Matematiikassa käytetään termiä; ''lähestyä ääretöntä''. Sen kuultuani, tunsin jonkin olevan pielessä. Pohdin asiaa ja vedin johtopäätöksiä.

Olen kävelemässä. Kuljen kohti ääretöntä. Minulla on siis selkeä määränpää ja tahdon saavuttaa sen. Minkään ei sillon pitäisi olla ongelma. Voidaan vielä olettaa, että tässä äärettömyyksien maailmassa jopa elämänkaareni olisi äärettömän pitkä. Tällöin edes pitkä matka ei olisi ongelma, jos ja kun motivaatio on kohdallaan. Siispä käyn matkaan. Matkaa on silloin jäljellä äärettömästi. Kävelen liki äärettömän kauan ja saavun tienviitan kohdalle. Tajuan sen opastavan minua kohti määränpäätäni. Katsahdan matkan ilmoittavaa kohtaa opasteesta. Huomaan sen näyttävän matkaa olevan vielä äärettömästi jäljellä. Aivan sama, kuin kauan kauan sitten lähtöni kohdalla. Hämmentävää.

Tämän takia minusta on väärin sanoa, että lähestytään ääretöntä. Mielestäni lähestyminen määritellään siten, että matka johonkin kohteeseen pienenee. Mutta jos kerran kahden eri etäisyyden erotus on nolla, ei silloin olla lähestytty lainkaan kohdetta.

No onneksi minulla on aikaa. Saattaahan se äärettömyyskin olla ääreellinen. Ken tietää. Kauas on pitkä matka.